Mitä suomalainen ruoka merkitsee sinulle?

arktisuus, elintarvikevienti, elintarvikkeet, pakkausmerkinnät, suomalaisuus

 

Suomalaisen ruoan arvotus on kasvussa ja se näkyy vähittäiskauppojen myyntitilastoissa sekä kuluttajatutkimuksissa. Mihin suomalaisen ruoan arvostus sitten liittyy? Aihe ei ole niin yksiselitteinen, sillä ruoan suomalaisuutta voidaan määritellä monella eri tapaa. Joidenkin määritelmien mukaan ruokaa voidaan sanoa suomalaiseksi, jos ruoan raaka-aineet ovat Suomesta. Toiset taas mieltävät ruoan suomalaiseksi, jos se on tehty suomalaisen reseptin mukaisesti. Kolmannen näkemyksen mukaan suomalaisen ruoan tulee olla tuotettu Suomessa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on karjalanpiirakka, joka mielletään hyvin suomalaiseksi ruoaksi, vaikka piirakoiden sisältämä riisi on kaukana suomalaisesta ruokatuotannosta.

Suomalaisen ruoan määritelmän monet ulottuvuudet näkyvät myös Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön ELO:n kansallisruokaäänestyksessä. Äänestykseen raati valitsi kymmenen finalistia, joiden joukossa oli hyvin supisuomalaisia ruokia, kuten paistetut muikut perunoilla, viili ja mämmi, mutta joukkoon mahtui myös pitsa. Äänestyksen voittajaksi valikoitui suomalainen ruisleipä, joka on sekä raaka-aineiltaan että reseptiikaltaan hyvin suomalainen.

Ruokakulttuurimme on muovautunut aikojen saatossa ja se on saanut erityisesti vaikutteita idästä. Nykyään vaikutteita ruokakulttuuriimme tulee yhä enemmän ympäri maailmaa. Ruokakulttuuriimme kuuluu omaperäisiä valmistustapoja ja raaka-aineita, ja se on myös hyvin alueellista. Meillä on paljon erilaisia alueellisia perinneruokia.
Suomalaisen ruoan määrittely on tärkeää suomalaisen ruoan markkinoinnin kannalta. Esimerkiksi tuotteella voi olla suomalainen brändi tai nimi, jolloin moni kuluttajista mieltää, että tuote on ainakin tuotettu Suomessa. Osa voi jopa ajatella tuotteen raaka-aineiden olevan täysin suomalaisia juuri brändin perusteella, vaikka näin ei aina olekaan. Ruoan markkinoinnissa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti merkintöihin, jotta kuluttajaa ei huijata ja hän saa halutessaan tiedon, missä elintarvike on tuotettu ja mistä tuotteen raaka-aineet ovat peräisin.

Pakkausmerkinnät ovat olennaisessa osassa, kun ilmoitetaan kuluttajalle, mistä ruoka on peräisin. Aina tämäkään ei takaa ruoan alkuperää, sillä erilaiset ruokaväärennökset ovat lisääntyneet ympäri maailmaa. Ruoan hinnan nousu ja luomutuotteiden suosion kasvu sekä ruoan lisääntynyt nettimyynti ovat muun muassa vaikuttaneet ruokaväärennösten lisääntymiseen. Ruokaväärennöksiä on monenlaisia, kuten tuotteen maantieteellinen alkuperä on saatettu ilmoittaa väärin, tuotetta on voitu laimentaa tai raaka-aine korvattu edullisemmalla raaka-aineella. Pahimmissa tapauksissa kuluttaja ei edes välttämättä ole tietoinen tuotteen vaaroista, sillä esimerkiksi vanhentuneita tuotteita on voitu ohjata takaisin myyntiin, kasviksia on värjätty, maitoa laimennettu saastuneella vedellä tai oliiviöljyä jatkettu pähkinäöljyllä. Eniten väärennöksiä löydetään oliiviöljyistä, yrteistä, kalatuotteista, maito- ja lihatuotteista, kasvisrasvoista, hunajasta ja pähkinöistä. Ruokaväärennöksiä setvimään koulutetaan jo erikseen kriminologeja eri puolilla Eurooppaa ja erilaisia menetelmiä kehitellään ruoan aitouden testaamiselle (Lähde: Ekoneum).

Suomessa alkuperän varmistamisen suhteen on tehty työtä jo pitkään. Hyvää Suomesta -merkki julkistettiin vuonna 1993. Merkillä varustettu elintarvike on valmistettu Suomessa suomalaisista raaka-aineista. Kriteereinä on, että kaikki liha, kala, muna ja maito ovat tuotteissa 100-prosenttisesti suomalaisia ja myös yhden ainesosan sisältävät tuotteet ovat täysin suomalaisia. Lopputuotteeseen käytettyjen eri raaka-aineiden yhteenlasketun kotimaisuusasteen tulee olla vähintään 75 prosenttia. Merkki on saanut hyvän aseman Suomessa, sillä merkillä varustettuja tuotteita pidetään turvallisina ja laadukkaina Taloustutkimuksen kuluttajatutkimuksen mukaan. Lisäksi merkin käytön oikeellisuutta valvotaan auditoinnein ja auditoijat käyvät elintarvikeyrityksissä tarkastamassa käytäntöjä noin kolmen vuoden välein.

Toinen pitkään ollut merkki on sirkkalehtimerkki, joka on suomalaisten puutarhatuotteiden – vihannesten, marjojen, hedelmien, kukkien sekä taimistotuotteiden ja ruokaperunan laatumerkki. Sirkkalehtimerkki on ainoa merkki, joka takaa kyseisten tuotteiden sataprosenttisen kotimaisuuden.

Uusi paikallisen alkuperän ilmoittava merkki on D.O. Saimaa, jonka kriteereinä on, että tuote tai raaka-aine on tuotettu, käsitelty ja jalostettu noin 100 km säteellä Saimaan vesistöstä. Kriteereinä on myös korkealaatuinen valmistusprosessi, gastronomisten kriteerien täyttyminen sekä yhteiskuntavastuullisten ja kestävän kehityksen kriteerien täyttyminen. Muita vastaavantyyppisiä merkkejä, jotka kertovat tuotteen alkuperästä tai valmistus- ja tuotantotavoista ovat erilaiset luomumerkit, joista löytyy tarkemmin tietoa esimerkiksi Viesti luomusta oikein –hankkeen sivuilta www.xamk.fi/luomuviestinta.

Ulkomaan markkinoita ajatellessa on myös olennaista pohtia suomalaiseen ruokaan liittyviä määritelmiä, pakkausmerkintöjä ja erilaisia merkkejä. Haluammeko viedä eteenpäin suomalaista ruokakulttuuria reseptiikan tasolla miettimättä sen kummemmin raaka-aineiden alkuperää vai haluammeko viedä eteenpäin myös suomalaisten puhtaiden raaka-aineiden ja tuotteiden sanomaa? Riittääkö pelkkä suomalainen brändi vakuuttamaan kuluttajat ulkomaan markkinoilla?

Mitä suomalainen ruoka on sinulle? Millä tavalla sinä veisit suomalaista ruokaa tai ruokakulttuuria maailmalle? Keksi vaikka jokin hauska markkinointi-idea ja osallistu sillä Ruokaoivallus-kilpailuumme 28.2. mennessä ja voit voittaa 1000 euroa.